Jääkäriprikaatin Kilta ry

Jääkäripataljoona 1 Vaasassa 1945 – 1964

Jatkosodan loppuvaiheessa sotaan kyllästyminen ja sen tuoma mielipiteiden ja poliittisen ilmapiirin muutos oli armeijavastainen. Suhtautuminen
sotilaisiin oli ylenkatsovaa ja kantahenkilökunta oli suorastaan vihattua väkeä. Lisäksi uusi sijoituspaikkakunta Vaasa ja vaasalaiset olivat tottuneet ruotsinkieliseen joukko-osastoon Kenttätykistörykmentti 4:ään. Niinpä Lapin sodasta Torniosta siirtyvään Jääkäripataljoona 1:een kohdistuneet odotukset
olivat jonkin verran ennakkoluuloiset. Kantahenkilökunnasta tuntui kuin pataljoona olisi tullut vieraalle maalle. Tätä vaikeaa aikaa kesti muutaman vuoden, mutta vähitellen vaasalaiset lämpenivät reippaille jääkäreille ja suhtautuminen pataljoonaan muuttui hyväksyväksi.

Vaasan kasarmit olivat Kenttätykistörykmentti 4:n jäljiltä. Sodan aikana ei oltu suoritettu mitään korjauksia. Kasarmit olivat 1880-luvulla rakennettuja, mutta tyylikkäitä, avaria ja valoisia, tosin jo pahoin ränsistyneitä. Parhaassa kunnossa oli sairaala. Kantahenkilökunnan asunnoista oli huutava pula. Pula helpottui vasta vuonna 1948. Silloin muun muassa pesula muutettiin henkilökunnan asunnoiksi ja muissakin asunnoissa suoritettiin korjauksia. Alkuaikoina oli hyvä, kun henkilökuntaan kuuluva poikamies sai sängyn sijan itselleen. Perheasunnot olivat pieniä, alakerran asunnot kylmiä, yläkerran lämpimämpiä ja halutumpia. Alakerran seinät olivat paksun tiiliseinän ympäröimiä ja lämpenivät hitaasti. Yläkerran asukkaat jopa hyötyivät alakerran kovasta lämmityksestä. Kaikki talot olivat puulämmitteisiä ja osa asunnoista parakkeja. Kasarmialueen vesi- ja viemäriverkosto oli kehnossa kunnossa. Elettiin sodanjälkeistä  jälleenrakennuksen aikaa ja puutetta oli koko maassa kaikesta.

Vaasan sotilaskoti toimi pataljoonan tullessa Vaasaan ensin ruokalan eteisessä ja 26.10.1946 se sai uudet toimitilat ruokalan viereisestä rakennuksesta. Sotilaskodin vihkimisen suoritti kenttäpiispa J Björklund. Koulutusolosuhteille luonteenomaista oli pitkä, kaupungin läpi kuljettava matka harjoitusalueille. Harjoitusalueet olivat ahtaita ja suurimmaksi osaksi yksityisten maita. Kaivautuminen oli kielletty. Tyypillistä Vaasan ympäristön harjoituspaikoille on maaston kallioinen ja louhikkoinen yleisilme, jossa mielekkäiden harjoitusten pitäminen jääkärijoukolle on vaikeaa.

Pataljoonan 25-vuotisjuhlaa vietettiin 11.03.1946. Vuosipäivän yhteydessä olleen paraatin avulla pääsivät vaasalaiset tutustumaan tavallaan ensimmäisen kerran ryhdikkäisiin jääkäreihin. Iltapäivällä oli henkilökunnalle teatteriesitys Vaasan suomalaisessa teatterissa. Teatteri esitti Artturi Leinosen Markkinatorin. Illallistanssiaiset olivat päällystöllä hotelli Centralissa ja alipäällystöllä ravintola Ernstissä.

Koulutus vakiintui muutamassa vuodessa, kun työkomennukset vähenivät. Mainittakoon kuitenkin, että vielä vuonna 1950 oli Jääkäripataljoona 1:n mottiurakkana 8.500 kuutiometriä. Koulutusta helpotti, että v. 1947 perustettu Aliupseerikoulu sai aloittaa toimintansa. Pataljoona kotiutui hyvin Vaasaan ja sai jatkaa koulutustaan pohjalaisten omana joukko-osastona lähes 20-vuoden ajan. Vuonna 1964 Pohjanmaan Jääkäripataljoonaksi 01.01.1957 nimensä muuttanut joukko-osasto jätti Jääkärien kaupungin Vaasan ja siirtyi 29.07. alkaen uudelle sijoituspaikkakunnalle Sodankylään, jossa pataljoona otettiin avosylin vastaan elokuun 02. päivänä.

[ Kotisivu ] [ Ylös ]

Copyright © 2004 Jääkäriprikaatin kilta ry
Muokattu viimeksi: 04. tammikuuta 2005
Webmaster: Jari Haavisto